Letra de Raunioilla
Kuun vielä varttuessa Kulki kuiskaus päällä veen kaukaaAallot levotonna löivät Vasten sateen pieksemää rantaaKauan hiljaisia lienneet Salot alla pohjoisen taivaan Vain yksinäinen vire tuulen soiKeihäs karhunkaatajan Maassa saaliin vierellä vartoi Vaiti suurta laivaa saapuvaaEi kukaan tiennyt nähdä sarastukseen Ja päivä laski taasKuulkaa huuto korppien Halki taivaiden Näin saapuu tuho jumalten MaailmaammeOn tullut se aika jolloin auringon pyörä Veren vuodatuksesta katkeaaLiput kauniit liehuen Airut rantakiville astuu He miekoin meitä tervehtivät Vapaudesta puhua saavatLoimet vieraat yllänsä Puiseen ristiin veriveli tarttuu Hän suden mahdin mielii taltuttaaKeihäs karhunkaatajan Vastaan käärmekieltä nyt nousee Ja iskee läpi kurjan sydämenVaan eivät sankarit enää nouse raunioille Ja laulumme tuuli vie Kuulkaa suru metsien Halki aikojen On pyhät kivet kaadettu Ja kansa voipunutValtaa kuoleman sylistä Uhmaa teräs välkkyen Tuoni käsissä jumalten Maine miehen ikuinenJo syttyvät nuo soihdut, ne ruumiit kärventävät Ja syyttömien sielut tuomitaan Kuinka riistävät he jumalat nyt viereltämme Vaikenevat tuhannet edessä murhaajanKirveenkuva rinnalla Karhun lailla taistellen Ukon voima sydämessä Vielä kaatuu viimeinen Viimeinen