Letra de 1065: Aika
Tääl' lakeuksilla Pohjolan he asustelivat Muuan pakanakansa lähes unhoon vaipunut Ne vimmaiset, jotka veljiänsä puolustivat He, joita kastettu ei aikonutkaan tunnustaaHe valloittivat, ryöstelivät kunniaksensa Ja etenivät voittoisasti perääntymättä Vaan samat aikeet toisella, heitä pahemmalla Vihollisen vanhan saarella saivat kohdataKoskaan eivät he uhkaa väistäneet Tarttuivat kirveisiinsä jumalten Vastus kuitenkin vahvistuneena Päättänyt oli heidät musertaaOli kääntyvä uusi sivu Taistelussa ruttoa vastaan Eihän kunniaa voi saavuttaa Jos jättää kokematta kuolemanJäätyi verensä hankeenValtakautensa lepää nyt pohjassa Ylväs liekki sammui, vaan silti Voittaja saa häpeää kantaa He hukuttivat myös kunnianNyt valtaistuimella istuu väärä kuningas Nälkäisten petojen kaitsija, peto itsekin Vaan alistettu kansa tuo ei koskaan katoa Voi menneisyyteen itseÔmme emme unhoittaaOn aika pysähtynyt