Letra de Luonto kostaa
Älä tänään pukeudu mustaan, verhoudu valkoiseen Hiljaisuus kuin pilven vaippa, leijuu ylle veen On aika olla hiljaa, luonto ottaa omansa Armoa ei metsä laula, hylännyt on lapsensa Ja mä makaan maassa hiljaa enää tarkkaillen Minä muka valittu lapsi joukossa hiljaisten Se raha josta tehtiin sielu, elämä ja koko ihminen Sen varjoon peittyi totuus, unohtui luonto eläimen Ei sammal ole pehmyt, ei meri murheita kuulla saa Tuuli on kuin ruoska, sivaltaa omiaan On tilinteon aika on tilillä lapset tämän maan Nyt mustat rangat kutsuu omiaanKirjoittamaton, laki totta on, se päänsä nostaa Niin katkeraa, niin suloista, kun luonto kostaa Ei suuni huutoon aukee oloni on luonnoton Kun vihdoin viimein kaiken maksava meille luonto onKun maa alta pettää, kun graniitti halkeaa Kun vesimassat vyöryy alleen kaiken hukuttaa On kuolema pelloillamme, on vallit murtuneet Ei kuulu huudot tuskan, on aistit turtuneet Ja mä makaan maassa hiljaa enää tarkkaillen Minä muka valittu lapsi joukossa hiljaisten Kirjoittamaton, laki totta on, se päänsä nostaa Niin katkeraa, niin suloista, kun luonto kostaa Ei suuni huutoon aukee oloni on luonnoton Kun vihdoin viimein kaiken maksava meille luonto onKirjoittamaton, laki totta on, se päänsä nostaa Niin katkeraa, niin suloista, kun luonto kostaa Ei suuni huutoon aukee oloni on luonnoton Kun vihdoin viimein kaiken kostava meille luonto on Kirjoittamaton, laki totta on, se päänsä nostaa Niin katkeraa, niin suloista, kun luonto kostaa Ei suuni huutoon aukee oloni on luonnoton Kun vihdoin viimein kaiken maksavaa meille luonto on