Letra de Kirjoittamaton
Nainen, sinä olet metsä, olet vihreä, hyvä minä olin pieni poika, joka eksyi sinuun nyt en ole pieni enää, en ole pieni enää silti en tiedä mitä tehdä, en tiedä mitä teenSylissäsi kuu ja sylissäsi aurinko, tähdet verhonasi kevään silmut ja syksyn lehdet sanasi niin lämpimät tai sanasi jäiset niihin voisin hirttäytyä, niihin sanoihinKirjoittamaton (kevätjäät, sinun silmäsi ovat) Kirjoittamaton (syysjäät, ajatuksesi ovat)Kyllä tuolle varrelle, noille muodoille kosijoita löytyisi, kyllä ottajia olisi miksi otit siis minut, otit mitättömän, huonon joka ei sanaansa pidä, ei ole kunnon mies