Letra de Iankaikkinen
Yö kestää vuorokauden eikä lopu sittenkään kellon viisarit liikkuvat, mutta aika ei liiku mihinkäänSilloin ikävä kävelee sisälle vaikkei kukaan pyytänyt sitä peremmälle se istuu alas, se istuu vielä syliänikin syvemmälle ...ja syvemmälleIankaikkinen kulkee isäntänä pelloillaan ihmisen sielu taskussaan ihmisen sydän rinnassaanKuoleman jälkeen on elämää olen todisteena siitä olen kuollut kerran ja toisenkin eikä sekään riitäEnkä minä tätä kirjoittanut tämän kirjoitti ikävä tai kaiho ja pisarana sateessa on yhden ihmisen rakkaus tai raivo